VAPAUS ELÄÄ PERHEENÄ
Tämän vuoden Manse Priden teemalauseena on “Yhtä suurta perhettä”. Valinta on hyvin merkityksellinen, sillä historian saatossa juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat saaneet tai joutuneet etsimään ja rakentamaan itse omat perhemallinsa perinteisten perhekäsitysten ja ydinperheideologian oheen. Valitut perheet ovat muodostuneet joukosta ihmisiä, jotka ovat tunteneet olonsa ulkopuolisiksi yhteiskunnassa jonka keskiössä edelleenkin valkoinen heteroseksuaalinen ydinperhe muodostaa valtaosan niin mainoskuvastosta kuin lakipykälien ja ihmisoikeuksien kirjaamisperusteista.
Turvallisen ja moninaisen perheen ajatusta haluaa Manse Priden ohella levittää myös Tampereen Tyttöjen talo, joka toimii osana Setlementtiliikettä paikkana, ja jonka toiminta perustuu kohtaamiselle ja yhteisöllisyydelle.
Erilaisten sosiaalisten verkostojen tarkoitus on tukea kasvua ja antaa arkeen rikastuttavia kokemusta ja tekemistä. Tyttöjen talolla kävijöille on tärkeää viettää aikaa hyväksyvässä tilassa ja ympäristössä omana itsenään ilman pelkoa arvostelusta tai kyseenalaistamisesta. Toiminta innostaa kokeilemaan uutta ja keskustelemaan aina arkisista asioista politiikkaan ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Perheen määritelmä ei ole koskaan selkeä. Oletukset niin sanotusta tavallisen perheen koostumuksesta ohjaavat ajatteluamme perinteisiin ydinperhekokonaisuuksiin, mutta perheen käsitteen tarkastelu vaatii oman rajauksen ja näkökulman määrittelyä. Yksi usein käytettävä määritelmä perheestä on muodostettu käytännöllisen arjen esineen, jääkaapin, ympärille. Sen mukaan kaikki samaa jääkaappia käyttävät ovat samaa perhettä. Tämä ajatus on peräisin ruokakunnan käsitteestä. Jos yhden yhteisen jääkaapin ympärille kokoontuva yhteisö ajatellaan perheen tapaiseksi yhteisöksi, voidaan miettiä millä tavalla vaikkapa työpaikan taukohuoneessa tapaillaan perheenjäsenille tyypillisiä roolituksia.
Tunne perheestä on monesti tärkeämpi kuin sen virallinen tai vaikkapa biologinen määritelmä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat kautta aikain olleet muuttuvien perhekäsitysten edelläkävijöitä. Tutkimukset sukupuolivähemmistöjen perheistä ovat tuoneet ilmi sen, että ne samaan aikaan saattavat toistaa heteronormatiivisia perhejärjestyksiä ja vastustaa niitä. Ne ihmiset, jotka eivät tunne oloaan kotoisaksi heteronormatiiviseen sääntelyyn perustuvassa järjestelmässä, haluavat usein määritellä itsensä ja ympäristönsä omalla tavallaan tai valita olla määrittelemättä ollenkaan. Samalla tavalla perhe voi tulla määritellyksi yhteisöksi, johon kuuluvat kutsuvat sitä perheeksi ilman ulkopuolelta asetettuja rajoituksia. Valitussa ja omanlaisessaan perheessä roolit voivat vaihdella vapaasti jokaisen jäsenen mielenkiinnon ja osaamisen mukaan. Queer-perheet ja yhteisöt ovat hyvänä esimerkkinä siitä, etteivät perinteiset sukupuoliroolit parisuhteissa ja perheissä ole kiveen hakattu vaan vapaasti toteutuvasta arjesta voi saada paljonkin iloa ja yhteisiä onnistumisen hetkiä kun rooleja voidaan kyseenalaistaa.
Yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunteet sekä yhteiset arvot voivat muodostaa perheen. Ympäriltä tulevat asenteet ja suhtautuminen vaikuttavat nuoriin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen jäseniin valtavasti yhteiskunnassa, jossa heteroseksuaalisuuden instituutio määrittää lukuisten muiden asioiden lisäksi perhettä ja sen muodostamisen normeja. The Trevor projectin tutkimuksen mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa 28 % LGBT+ -nuorista on ollut kodittomia jossakin vaiheessa elämäänsä. Luonnollisesti se vaikuttaa nuorten elämään ja mielenterveyteen vakavasti ja pitkäaikaisesti. Valittujen perheiden olemassaolo on vallankumouksellista, sillä ne auttavat queer-yhteisön jäseniä selviytymään hengissä sekä saamaan osakseen ehdotonta rakkautta ja iloa. Erityisesti ajassa ja yhteiskunnassa, joka uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan ja henkeään. Valitun perheen luona yksilön ei koskaan tarvitse kyseenalaistaa sitä, onko hän rakastettu tai tärkeä omana itsenään.
Vuosikymmenten myötä vähemmistöjen oikeudet ovat muuttuneet, asioita on haluttu kehittää ja parantaa useissa maailman kolkissa. Silti edelleen taistelu oikeudesta elää tavallista elämää vähemmistön edustajana jatkuu ja tarve toimia yhteisön puolesta on koko ajan tärkeämpää. Olemme saaneet seurata huolestuttavia kehityssuuntia, kuten Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian transvihamielisiä lakiuudistuksia ja koko vuotta 2025 leimannutta vihamielistä ilmapiiriä ja toisaalta positiivisiakin askeleita, kuten Thaimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, joka salli samaa sukupuolta olevien avioliitot ensimmäisenä kaakkois-Aasian maana. Vaikuttaa siltä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista taisteleminen on jatkuva voittojen ja häviöiden tasapainottelua, jonka keskiössä ihmiset haluaisivat vain elää rauhassa tasavertaisina kansalaisina. Koska luovuttaminen ei ole mahdollista, täytyy taistelua jatkaa ja vain yhteisönä, perheenä, toisiamme tukien voimme onnistua.
Tästä Pride-liikkeessä on kyse: yhteisestä taistelusta niin omien kuin muiden kaltaistemme ihmisoikeuksien puolustamisesta perheenä ja yhteisönä. On muistettava pitää kovaa ääntä niiden puolesta, joita yritetään hiljentää ja ketkä eivät syystä tai toisesta voi elää rohkeasti omanlaistaan elämää. Tämä vuosi erityisesti on osoittanut sen, ettei taistelu ole ohi. Koska Pride-marsseista on tullut massiivisia suurtapahtumia, on myös syytä muistaa miksi marssimme. Älä liity mukaan säälistä vähemmistöjä kohtaan. Tiedosta, että elämme epäterveessä yhteiskunnassa, jossa väkivalta ja viharikokset vähemmistöjä kohtaan ovat arkipäivää. Vaikka ne eivät osuisi juuri sinuun, ne ovat läsnä maailmassa, jossa läheisesi, aamukahvisi tarjoilija, keramiikkakurssi osallistuja ja naapurin mummosi elävät ja joka määrittelee sen, miten vapaasti ja turvallisesti he voivat elää omaa elämäänsä.
Helena Kyttälä, Tampereen Tyttöjen Talon vapaaehtoinen
Oheislukemisto: