”The people yearn for community” eli ”ihmiset janoavat yhteisöä” on ylin kommentti videolla, jossa kymmenet ihmiset ovat pysähtyneet taajama-alueella kadulle ottamaan kuvaa puussa istuvasta pöllöstä. Nämä omaa elämäänsä elävät, nuoret, vanhat, kiireiset, stressaantuneet, iloiset, surulliset, tylsistyneet tai rentoutuneet ihmiset ovat päättäneet keskeyttää päivänsä ottaakseen osaa yhteisöön, josta eivät tunne ketään. Hetki ei todennäköisesti kestä kauan, mutta se on tapahtunut, ja se on merkityksellinen. Vastaavanlaisia tilanteita tapahtuu koko ajan kaikkialla, ja esimerkiksi Tiktok-videoalustalla fraasi ”the people yearn for community” muodostui trendaavaksi fraasiksi koronapandemian aikaan. Teemat, kuten yksinäisyys, introverttius ja omien rajojen asettaminen ovat puhututtaneet pitkään yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja ehkä vielä pidempään sosiaali- ja terveydenhoitoalan piireissä. Tässä kirjoituksessa pohditaan yhteisöllisyyttä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, sateenkaarihistorian ja syrjinnän vastaisen työn kautta.

Kaikkien vähemmistöjen taustalla on aina yhteisöllisyys. Pride-liike on herännyt eloon yhteisön ponnisteluista, mutta ennen sitä nämä vähemmistöt ovat olleet olemassa aivan ihmiskunnan alusta saakka. Suomessa on ollut olemassa epävirallisesti järjestyneitä seksuaalivähemmistöjen ”salaseuroja” ainakin 1900-luvun alusta saakka, jotka ovat myöhemmin kehittyneet nykyisenkaltaisiksi järjestöiksi, kuten Seta ry:n edeltäjät Toisen säteen ryhmä ja Psyke ry. Me kaikki tarvitsemme sosiaalista yhteyttä kanssaihmisten kanssa, omien viiteryhmiemme sisällä. Yhteneväisyys luo turvan tunnetta sekä ylläpitää iloa ja toivoa.

Termi ”valittu perhe” (eng. chosen family) on vakiintunut käyttöön sosiaalitieteissä antropologi Kath Westonin alun perin vuonna 1991 ilmestyneestä ”Families We Choose: Lesbians, Gays, Kinship” -teoksesta. Valitulla perheellä tarkoitetaan nimensä mukaisesti perhettä, jonka jäsenet eivät ole biologisesti tai juridisesti sukua keskenään. Valittu perhe voi koostua esimerkiksi valituista sisaruksista, vanhemmista, lapsista tai isovanhemmista. Käsite on tuttu monelle sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvalle, etenkin niissä tapauksissa, joissa oma biologinen tai juridinen perhe suhtautuu henkilön vähemmistöidentiteettiin kielteisesti. Valitun perheen tarkoitus voi olla joko osittain tai täysin ”alkuperäisen” perheen korvaajana toimiminen. Valitun perheen jäsenet voivat asua saman katon alla ja tukea toisiaan omien roolien, vahvuuksien ja resurssiensa mukaan. Arkisten ja käytännön asioiden lisäksi valitussa perheessä tuetaan toisia myös emotionaalisesti. Yksi esimerkki tästä on valitun perheenjäsenen mukaan ottaminen terveydenhuollon vastaanotolle tukihenkilöksi.

Seksuaali-, sukupuoli- ja muiden vähemmistöjen ympärillä kulkee myös liittolaisuuden käsite. Liittolaisena toimiminen tarkoittaa marginaalisten ihmisryhmien tukemista, kannattelua ja kuuntelua silloin, kun et itse kuulu kyseiseen ryhmään. Kansainvälinen Pride-liike on saanut alkunsa Stonewall-mellakoista, jossa muun muassa lesbo-, homo- ja transaktivistit asettuivat vastarintaan poliisiväkivaltaa vastaan Yhdysvalloissa. Alkuperäisen Stonewall-kapinan kiistatta merkittävimmät toimijat olivat afro- ja latinalaisamerikkalaisia transhenkilöitä, mutta myöhemmin myös valkoihoisten, cis-sukupuolisten ja heteroiden panos on ollut toivottua. Nykyään Pride-kulkueessa voi usein tavata läheisiään tukemaan saapuneita liittolaisia. On ilahduttavaa huomata, kuinka usein sosiaalisessa mediassa riehuviin homofobisiin kommentteihin kerääntyy joukko valppaita heteroita vastustamaan vihapuhetta.

Liittolaisuutta harjoitetaan myös sateenkaariyhteisön sisällä. Vuonna 2018 Lontoon Pride-tapahtumassa heräsi kohu transoikeuksiin kielteisesti suhtautuvien lesboaktivistien kampanjasta ”Get the L out of Pride”. Tämän vastarinnaksi nousi onneksi isompi joukko lesboyhteisön jäseniä tukemaan transsisaruksiaan ja irtisanoutumaan transfobisesta retoriikasta ”L with the T” -kampanjallaan. Syrjintään puuttumisen lisäksi myös omien toimintatapojen kriittinen tarkastelu on liittolaisen tärkeä ominaisuus. Seksi, romanttiset suhteet ja seksuaalisuus ovat luonnollisesti vahvasti toisiinsa kytköksissä, mutta valitettavan usein unohdetaan, että niissäkin on kirjavuutta. Esimerkiksi oletus, että kaikki ihmiset haluavat seksuaalisia tai romanttisia elämänkokemuksia, on väärä. Todennäköisesti useat aseksuaaliset ja aromanttiset henkilöt voivat kertoa lukemattomista ohittamiskokemuksista ja virheellisistä oletuksista. Liittolaisuuden vaatimuksena ei kuitenkaan ole olla täydellinen, kaikki-tietävä superihminen! Sen sijaan voisi sanoa, että hyvän liittolaisen tunnistaa aidosta halusta lisätä ymmärrystään ja edistää tasa-arvoa olemalla empaattinen sekä muita että itseään kohtaan.

Kun pohditaan yhteisön ja yksilöllisyyden aatteita, saatetaan nämä helposti asettaa vastakkain: olet joko sosiaalinen, ryhmässä viihtyvä extrovertti, tai sitten olet yksinäinen introvertti, etkä kaipaa ketään lähellesi. ”Miksi Prideä tarvitaan?” on toistuva puheenaihe, ja sitä käydään niin sateenkaarivähemmistöjen ulkopuolella kuin yhteisön sisälläkin. Kaikkia ei tietenkään velvoiteta osallistumaan Pride-kulkueeseen saadakseen henkilökohtaista hyväksyntää. Mutta samaan aikaan on hyvä tiedostaa, että vain ja ainoastaan Pride-liikkeen ansiosta esimerkiksi homoseksuaalisuutta ei pidetä enää rikollisena tai sairautena.

Yksilöllisyyttä voisi kuvailla kaksijakoiseksi ilmiöksi, sillä siitä pystytään nostamaan esiin sekä merkittäviä hyötyjä että niin kutsuttua hyperindividualismia. Yksilön vapauden, luovuuden, innovaation ja itsemääräämisoikeuden saralla ilmiö on parantanut monen elämää, mutta haitallisia seurauksia ovat muun muassa lisääntynyt sosiaalinen eristäytyminen, ylikulutus ja ihmisryhmien vastakkainasettelu. Toisaalta jos asiaa haluaa välttää katsomasta liian mustavalkoisesti, voidaan todeta, että yksilönvapaus ja sosiaalinen yhtenäisyys eivät poissulje, vaan pikemminkin täydentävät toisiaan. Esimerkiksi kun marssit Pride-kulkueessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta, niin vaadit tapahtumanjärjestäjiltä myös esteettömyyden lisäämistä. ”Tämä vaatii kulttuuria, jossa ylläpidetään niin yksilön oikeuksia kuin yhteisöllistä vastuutakin”, kirjoittaa historioitsija Steven Mintz individualismia käsittelevässä artikkelissaan.

Miten yhteisöllisyyttä ja vähemmistöjen oikeuksia voi sitten soveltaa käytäntöön? Syrjinnän vastaista työtä voi karkeasti jakaa kahteen teoriaan: ryhmäytymisen malli ja informaation malli. Ryhmäytymisen mallissa eri ihmisjoukkojen sekoittuminen ja yhteisten tavoitteiden edistäminen voi parhaillaan rikkoa ennakkoluuloja ja ehkäistä syrjintää. Tätä on tutkittu paljon koulumaailmassa, ja on sen huomattu vähentävän esimerkiksi rasistista käytöstä lapsissa. Informaation mallissa tiedon lisäämisen tarkoituksena on vähentää haitallisia stereotypioita ja opettaa sensitiivisempiä toimintatapoja. Molemmissa lähestymistavoissa on kuitenkin omat rajoituksensa, minkä vuoksi tutkijat toteavatkin ryhmäytymisen ja informaatiomallien yhdistelmän tuovan eniten onnistuneita tuloksia yhdenvertaisuuden lisääntymisessä.

Sen sijaan, että kielenkäytöstä annetaan ylhäältä käsin ohjeita oikeasta ja väärästä, voisi olla hyödyllisempää opettaa kognitiivisia taitoja, kuten kriittistä ajattelua ja empatiaa, sekä niiden soveltamista arjessa. Ehkäpä siis se, että pienen maalaiskylän ainoa naispari osallistuu aktiivisesti kyläyhdistyksen talkoisiin, viettää aikaa ja käy keskusteluja ”tavallisten maalaistalliaisten” kanssa voi avata monen ennakkoluuloisen silmiä. Ihannetilanteessa kyläläiset olisivat saaneet jo peruskoulussa asianmukaista tietoa seksuaalivähemmistöistä, mikä helpottaisi ensimmäistä kertaa kohdalle osuvaan, samaa sukupuolta olevaan pariin suhtautumista. Loppujen lopuksi me olemme kaikki aivan samanlaisia, jopa tavallisia maalaistalliaisia.

Myös työelämässä on merkittävää ottaa huomioon ja hyödyntää työntekijöiden moninaisuutta. Kun työpaikalla on avoimia vähemmistöjen edustajia, he rikastuttavat koko tiimin osaamista ja tietotaitoa pelkällä olemassaolollaan. Potilas- ja asiakastyössä on oleellista kohdata ihmiset tietenkin yksilöinä, mutta perustietämys erilaisista vähemmistöistä tekee yhteistyöstä paljon syvempää. Kohtaamistyössä on hyvä hyödyntää myös viestintää, esimerkiksi terapeuttia etsiessä asiakas saattaa valita henkilön, jonka verkkosivuilla lukee ”seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasiat ovat sydäntäni lähellä”.

Mielenterveystyön ammattilaiset ovat huomanneet yhteiskunnan muutoksen herättämän pelon, epätoivon ja turvattomuuden vaikutukset asiakkaissaan. Kysymyksiin siitä, kuinka terapeuttisilla menetelmillä voidaan auttaa henkilöä, joka pelkää vihamielisyyden nousun ja edistyksellisen valtiorakenteen rappeutumisen suoria vaikutuksia itseensä, on vaikea vastata yksiselitteisesti. Vastauksia voisi kenties löytyä yhteisöllisyydestä.

Yhdysvaltalaisen lastenohjelman juontaja Mr. Rogersin sanoin: ”Kun olin pieni poika ja näin pelottavia asioita uutisissa, äitini neuvoi minua kiinnittämään huomioni auttajiin. Löydät aina ihmisiä, jotka ovat auttamassa, ja tiedät, että toivoa on olemassa.”. Esimerkiksi vähemmistöstressin kerrotaan helpottavan tutkitusti vertaistuen ja aktivismin voimalla. Kun teet aktiivisesti jotain konkreettista paremman huomisen eteen, pääset lähemmäs sitä iloa ja toivoa, jota olet kaivannut. Tämä pätee erityisesti silloin kun ympäröit itsesi muilla ihmisillä. Olivatpa he nuoria, vanhoja, kiireisiä, stressaantuneita, iloisia, surullisia, tylsistyneitä tai rentoutuneita ihmisiä, jotka ovat päättäneet keskeyttää oman päivänsä ottaakseen osaa yhteisöön, josta eivät välttämättä edes tunne ketään.

Tämän tekstin tiedon ja inspiraation lähteinä ovat toimineet seuraavat teokset ja artikkelit:

• “A Grounded Theory Analysis of Best Allyship Practices: Recommendations from Transgender and Nonbinary Individuals”. Snidman, H. R., Schweppe, C. N., Wantje, M., & Talley, A. E. (2026).
• “Combating homophobia, lesbophobia, biphobia and transphobia: A liberating and subversive educational alternative for desires”. Barragán-Medero, F. & Pérez-Jorge, D.  University of La Laguna 2020.
• “The Rise of the Self – How individualism transformed Western societies”. Mintz, S. Inside Higher Ed 2024.
• ”Families We Choose: Lesbians, Gays, Kinship”. Weston, K. Columbia University Press 1997.
• ”Itsekkyyden aika”. Keltikangas-Järvinen, L. WSOY 2026.
• ”Psykologian vallankumous – Irti terapiakulttuurista”. Bwayla, A., Sangervo, J. & Ajakainen, M. Vastapaino 2026.
• “Stonewall: The Riots that Sparked the Gay Revolution”. Carter, D. St. Martin’s Press 2004.
• “What works to reduce prejudice and discrimination? – A review of the evidence”. McBride, M. Scottish Centre for Crime and Justice Research 2015.
• ”Why I Co-Founded a Movement for Lesbians to Stand with Trans People”. Foster, R. Vice Digital Publishing 2018.