Ilo ja toivo
Tänä maailmanaikana ilon ja toivon löytäminen maailmassa tuntuu olevan kiven alla. Oma sukupolveni ei ole ehtinyt näkemään maailmassa juuri mitään positiivista, vaan jatkuvat kriisit – sodat, pandemia, ilmasto- ja ekokriisi, lista on pitkä – ovat värittäneet koko elämänkaarta.
Ehkä juuri siinä piilee syy nuorten rapautuvalle tulevaisuususkolle. Vaikka viime vuosikymmenten aikana on otettu isoja askeleita ihmisoikeuksien osalta, on 2020-luvulla myös livuttu monilta osin taaksepäin. Etenkin nuorten miesten keskuudessa lisääntyvä konservatiivinen ajattelu voi pahimmillaan johtaa epätoivottuun kehityskulkuun ihan jo laajemmallakin näkökulmalla maailmassa, jossa jatkuvat kriisit vaativat tieteeseen ja tutkimukseen sekä eteenpäin katsomiseen perustuvaa päätöksentekoa ja johtamista.
Uskon kuitenkin, että yhteisöissä piilee voimavarat suunnan muutokseen. Vaikka yhteiskunnan turvaverkkoja on viime vuosina tavoitteellisesti harvennettu, toivon meistä jokaisella olevan vähintään joku yhteisö, johon voi tuntea kuuluvansa. Monilla niitä on useitakin, ja se jos jokin tekee yhteisöjen välisestä vuoropuhelusta helpompaa.
Pride, jos jokin, on yhteisö kaikille. Vuosi toisensa jälkeen pridet ympäri maailman keräävät jopa miljoonia ihmisiä protestoimaan sateenkaarivähemmistöjen oikeuksien puolesta – niin myös meillä täällä Tampereella. Tokikin meillä puhutaan ennemmin kymmenistä tuhansista kuin miljoonista ihmisistä.
Vuosi toisensa jälkeen tamperelaiset näyttävät vahvan viestin, että meilläkin on kysyntää rakkauden ja ihmisoikeuksien juhlalle. Se jos mikä luo toivoa ja luottamusta omaan elinympäristöön. Se luo myös uskoa siihen, että kaikki ei ole menetetty. Se luo uskoa, että toivoa on vielä ja että inhimillisyys puhuttelee yhä ihmisiä.
Vaikka yhteiskunta polttaa loppuun sekä ihmisiä että planeettaa, on tärkeää kanavoida energiaa yhdessä toimimiseen. Toivon, että kaiken keskellä pystymme olemaan avoimia ilolle: pienille hetkille, naurulle sekä yhteydelle toisiimme ja valittuun perheeseen. Sillä pystymme kasvattamaan toivoa, joka kantaa yli vaikeuksista. Iloa ja toivoa, luottamusta ja intoa.
Miro Isotalo
Hallituksen jäsen